Jokaisen työhaastattelun lopussa tuo kysymys tuntuu nousevan esiin ja joka kerta se herättää minussa pientä ärtymystä. Ei kysymyksen aiheen vuoksi, vaan asettelunsa vuoksi. Ymmärrän, että työnantaja haluaa kuulla, millaisia tavoitteita hakijalla on ja tietysti haluan tavoitteistani kertoa. Mutta miksi siinä pitää olla jokin aikaraja? Voisiko kysymyksen muotoilla jotenkin toisin, kysymällä esimerkiksi tavoitteista työelämässä?

Jos palaan viisi vuotta taaksepäin kesään 2014, en olisi voinut kuvitellakaan missä olen nyt. Luultavasti silloin olisin vastannut, että todennäköisesti olen samassa työpaikassa kuin nytkin. Olin silloin henkilöstöosaston sihteerinä. Nyt, kesällä 2019 olen vastavalmistunut tieto- ja viestintätekniikan insinööri täysin toisenlaisessa tilanteessa ja kaupungissa. Kaikki on muuttunut, mutta yksi tavoite elää edelleen. Se eli jo tuolloin viisi vuotta sitten.

Mitä työtä ikinä teenkään, haluan olla siinä niin hyvä, että te ette halua musta luopua.

Haastatteluhetkellä en tietenkään tiedä millaisiin työtehtäviin tieni lopulta vie, mutta tuo lause on kuvaa tavoitettani työssä, oli työtehtävä sitten mikä tahansa. Eikä sillä ole aikarajaa tai muutakaan rajaa. Tavoitteeseen voi mennä kaksi vuotta, viisi vuotta tai kymmenen vuotta. Siitä huolimatta se ohjaa työntekoani, haasteiden ottamista ja eteenpäin pyrkimistä.

Tiedän sen kuulostavan ehkä liian abstraktilta, mutta onneksi minulla on muitakin haaveita, jotka liittyvät nykyiseen alaani ja ovat konkreettisempia. Haluan urani aikana olla suunnittelemassa ja toteuttamassa kaikkien tuntemaan nettisivua- ja palvelua. Sen lisäksi haluan päästä jossain vaiheessa projektipäällikön tehtäviin.

Nämä tavoitteet silmissäni kuljen kohti työpaikkaa, jossa voin ne toteuttaa. Ja olla samalla se arvokas työntekijä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *